He meidät kohtasivat, rauhan aikein.
Ystävyyttä vannoivat, mielin valkein.
Päivä oli kirkas, taivas pilvetön.
Jokin painoi mieltäni
Niin he poistuivat, tovereinamme.
Metsän reunalle, heidät saatoimme.
Päivä oli kirkas, taivas pilvetön.
Jokin painoi mieltäni.
Yön selässä he, palasivat, soihdut sammutettuina.
Rauhan muuttivat verimyrskyksi.
Vain osa henkiin jäi.
Silmä silmästä, aina kostamme!
Väärät tekonne, kyllä muistamme!
Silmä silmästä, teidät löydämme!
Se on loppunne, kun me hyökkäämme!
Aamun valjetessa, nousimme ratsaille.
Miekat terotettuina, takaa-ajolle.
Päivä oli kirkas, taivas pilvetön.
Viha täytti mieleni.
Yhytimme heidät, kun ilta hämärtyi.
Hyökkäsimme, kun taivas pimentyi.
Ilta oli pimeä, taivas pilvinen.
Viha täytti mieleni.
Yön selässä me, palasimme, soihdut sammutettuina.
Rauhan muutimme verimyrskyksi.
Hengissä ei kukaan selvinnyt!
Silmä silmästä, aina kostamme!
Väärät tekonne, kyllä muistamme!
Silmä silmästä, teidät löydämme!
Se on loppunne, kun me hyökkäämme!
[Solo]
Ei ole voimaa kellään meitä kukistaa!
Siitä merkkinä on punaisena maa!
Silmä silmästä, aina kostamme!
Väärät tekonne, kyllä muistamme!
Silmä silmästä, teidät löydämme!
Se on loppunne, kun me hyökkäämme!
Silmä silmästä, aina kostamme!
Väärät tekonne, kyllä muistamme!
Silmä silmästä, teidät löydämme!
Se on loppunne, kun me hyökkäämme! |
