Kasasivat miehet monttuun yhteen mättivät peitteeksi metrin maata veivät heistä elon liekin sykkeen mutta surun hiillos ei sammua saata Löydön lohduttoman äärellä kuolimme vihasta väkevästä uudelleen synnyimme Kostonjano, jota raivoni ruokkii joka tekoni oikeuttaa mikä syntyhetkellä kerran suodaan veitsi kurkulla nyt uusiksi luodaan Ruumis hento, puhtautesi pyhättö on nyt minun tahraamani nuoruutesi, vilppittömyyden valkeus on nyt minun mustaamani Arpikirjaimin sieluusi kirjaan julistukseni katkeran kyyneleesi vuodatat turhaan niillä vain huuleni kostutan nykyhetkeksi rumaksi veistän eivät aneesi armoa tuo tulevaisuutesi julmasti riistän teen tyhjäksi vuotesi nuo Löydön lohduttoman äärellä kuolimme vihasta väkevästä uudelleen synnyimme Arpikirjaimin sieluusi kirjaan julistukseni katkeran kyyneleesi vuodatat turhaan niillä vain huuleni kostutan nykyhetkeksi rumaksi veistän eivät aneesi armoa tuo tulevaisuutesi julmasti riistän teen tyhjäksi vuotesi nuo Silmä silmästä ei milloinkaan riitä vihaan kansaasi - ja sinä saat maksaa siitä raakuuden kierre on ikuinen tämä on tehtäväni - olen ihminen